tammi 9, 2026
Markus Valerius (pj.)
Timi Hedman (Timoteusoppilas)
Joni Blomerus (Pastori, oto)
Roope Helmi (Timoteusoppilas)
Heimo Havukainen (Vanhimmistokokelas)
Jarmo Haapala (Vanhimmistokokelas)
Asseri Lindgren (Vanhimmistokokelas)
Jumala on säätänyt, että jokaisessa seurakunnassa tulee olla kaitsijat. Kaitsijan tehtävä on vastuullinen ja sitä ei voi tehdä herroina halliten eikä hengellisen viran motiivina saa koskaan olla ihmiskunnia, pakko tai häpeällinen voitto
- Pietarin kirje 5:1 Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä:
5:2 kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta,
5:3 ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina
Kysymys on aina palvelevasta johtajuudesta. Sana ”johtajuus” sisältää työskentelyä rakkaudesta ja totuudesta käsin ilman, että kukaan asettuu kenenkään yläpuolelle. Jeesus itse kuvaa tällaista johtajuutta näin:
Luukas 22:25 niin Hän sanoi heille: ”Kansojen kuninkaat herroina niitä hallitsevat, ja niiden valtiaita sanotaan hyväntekijöiksi. 22:26 mutta älkää te niin; vaan joka teidän keskuudessanne on suurin, se olkoon niinkuin nuorin, ja johtaja niinkuin se, joka palvelee.
Jumalan mielenmukainen johtajuusmalli on vastuunottavaa, vastuunkantavaa ja palvelevaa kaitsemista, jossa ketään ei jätetä yksin. Seurakuntaa ei koskaan voi kaitsea yhden miehen voimin eikä huutoäänestämällä tai ihmisiä mielistelemällä 2 Tim.2: 1- 3, 2 Tim. 2: 15-16. Aito rakkaus on rakkautta totuudessa ja totuus ei ole totuutta ilman rakkautta. Seurakunnan kaitseminen on laumasta huolehtimista ja heitä tulee ravita sekä varustaa Jumalan sanalla, rukouksella sekä terveesti opettaen hengessä. Omaa aikaa tulee uhrata ja kärsivällisyyskin tulee usein tässä hengen virassa koeteltua. Uskollisuus Jumalalle on myös uskollisuutta hengen virassa ja palvelustyössä silloinkin, kun omassa elämässä on taisteluita ja vaikeita olosuhteita 2 Tim. 4.2-5. Jumala antaa aina voimaa palvelemiseen ja hengellisen viran hoitamiseen. Omaa seurakuntaamme on siunattu luotettavilla veljillä, jotka tahtovat palvella rakkaudessa ja totuudessa.
syys 23, 2025
Musiikilla on iso merkitys seurakuntamme kokouksissa ja evankelioimistilaisuuksissa. Musiikki on mahtava työväline, jonka avulla voimme välittää toivoa, lohdutusta ja evankeliumia särkyneille sydämille. Musiikilla voimme kiittää, palvoa ja ylistää Herraamme Jeesusta Kristusta. Yhtyeitä ja laulajia säestää pianolla Markus Valerius. Hän on palvellut seurakuntamme musiikissa vuosikymmeniä. Seurakuntamme pitkänlinjan muusikko on myös haitaristi Vesa Louhelainen.
Seurakuntamme musiikkia koordinoi:
Markus Valerius puh. 040 9117724
Joni Blomerus puh. 045 1961534
Marika Blomerus puh. 040 5311222
Markus on palvellut seurakuntamme musiikissa vuosikymmeniä pianolla useita laulajia ja ryhmiä säestäen.
Vesa on palvellut Jumalaa haitarin soitollaan vuosikymmeniä. Hän kuuluu seurakuntamme vakiomuusikoihin.
Taivaan Isä on siunannut seurakuntaamme useilla eri muusikoilla ja muutamalla musiikkiyhtyeellä, joista viimeisimpänä perustettu ”Ehtooveljet” nimeä kantava neljän väkevän veljen lauluryhmä. Ryhmässä laulajina: Jarmo Haapala, Terno Blomerus, Heimo Havukainen ja Armas Ärling. Ehtooveljet laulaa vahvasanomaisia vanhoja verilauluja.
Musiikkiyhtye ”Romano Gospel” laulajinaan Marika Blomerus, Joni Blomerus ja Dimitri Isberg. Romano Gospel konsertoi, evankelioi ja vierailee seurakunnissa ja sen toiminta perustuu Joni Blomeruksen joitakin vuosia sitten saamaan näkyyn. Romano Gospel tekee omia hieman perinteistä poikkeavia lauluja, mutta pitäytyy kappaleiden sanoituksissa vahvasti Jeesuksen sovitustyön ja evankeliumin sanomassa.
touko 13, 2020
Seurakunta, jolle Heprealaiskirje on kirjoitettu, eli vaikeaa ja vaarallista aikaa. Vainot saivat aikaan uskosta luopumista, ja jäljellä olevillakin näyttää olleen väsähtäneisyyttä uskon suhteen. Niinpä kirjoittaja varoittaa vakavasti lukijoitaan. Samalla hän kuitenkin tuo esiin paljon rohkaisevia ja sielunhoidollisia seikkoja.
Heprealaiskirje korostaa voimakkaasti pelastajamme Jeesuksen läheistä yhteyttä meihin uskoviin. Hänen täytyi tulla ihmiseksi, meidän kaltaiseksemme, jotta hän ymmärtäisi meidän heikkouttamme ja vaikeuksiamme ja voisi sovittaa syntimme. Alkukielen mukaan ymmärtäminen tarkoittaa sympatiaa, myötäelämistä ja kärsimistä. Jeesus on läpikäynyt samat psyykkiset prosessit kuin me, oppinut kuuliaisuuden kärsimysten kautta, kokenut ihmisten vihan, taistellut oman ja Jumalan tahdon välillä Getsemanessa ja kokenut hylkäämisen ristillä. Hän jos kuka ymmärtää meitä ja voi auttaa. Niinpä me voimme rohkeasti (avoimesti) tulla armon valtaistuimen eteen (Hepr. 4:16).
Heprealaiskirjeessä on erikoista se, että Jeesuksesta tehdään ylipappi. Jeesus ei kuitenkaan ole Vanhan testamentin leeviläinen pappi, vaan pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan eli hänen pappeutensa on ikuista. Hänet on siihen asemaan asetettu ylösnousemuksensa jälkeen. Jeesuksen on tarvinnut vain kerran uhrata itsensä ja nyt tämä kertakaikkinen uhri luetaan meidän hyväksemme. Siihen ei voi eikä tarvitse lisätä mitään. Jeesus palvelee ylimmäisenä pappina taivaallisessa pyhäkössä. Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan meidät, jotka hänen välityksellään lähestymme Jumalaa. Yksi Jeesuksen tärkeistä papillisista tehtävistä on rukoilla meidän uskovien puolesta. Olemme siis koko ajan esirukouksen lapsia.
Kirjeen kirjoittajan ohjeet uskoville ovat selkeät. Rohkaiskaa, hoivatkaa ja kannustakaa toinen toistanne. Harjoittakaa keskinäistä sielunhoitoa. Älkää jättäkö seurakuntanne kokouksia, koska yksin ette kauan jaksa. Kirjoittaja marssittaa 11. luvussa eteemme 18 uskon todistajaa. Heidän uskossaan näkyy se, mitä uskosta sanotaan ensimmäisessä jakeessa. Usko on ennen kaikkea toivoa, joka suuntautuu tulevaisuuteen, mutta on silti ihmeellisellä tavalla myös läsnäolevaa todellisuutta. Uskon todistajat eivät saavuttaneet vielä tässä ajassa päämääräänsä, mutta he katsoivat luottavaisesti jo tulevaan. Sinne meidänkin täytyy katseemme suunnata.
Muistakamme tämä: ”Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet.” (Hepr. 3:14).
Teksti: Seppo Honkonen
Artikkelikuva: John-Mark Smith palvelusta Pexels
